Ropecon on täynnä erilaisia tapahtumia, jotka liittyvät enemmän tai vähemmän roolipelaamiseen. Yksi tällainen jo vuosikymmeniä vanha perinne ovat historialliset tanssit. Ropeconin tanssiaiset ovat mitä luultavimmin ainakin Pohjoismaiden suurimmat historialliset tanssiaiset, ja niitä varten kannattaakin uhrata aikataulustaan hetki. Mistä oikein on kyse, ja miten historiallinen tanssi on päätynyt Coniin?
Mitä on historiallinen tanssi?
Historialliseksi tanssiksi määritellään tanssi, jonka perinne on jossain vaiheessa katkennut, eli se on tulkittu lähteistä, esim. tekstistä. Emme siis tarkalleen tiedä, miten tanssia on tanssittu, vaan opettaja on tehnyt niistä tulkintoja. Jos tanssiohjeessa lukee “pieni potku”, tämä voidaan tulkita heti useilla eri tavoilla. Kummalla jalalla? Mihin suuntaan potkaistaan? Potkaistaanko ylös vai sivulle? Kuinka korkealle? Eli ohjeita joudutaan tulkitsemaan paljon.
Historiallisen tanssin genreen Suomessa kuuluvat kuitenkin myös keksityt historialliset tanssit. Ne ovat tansseja, jotka on esim. tehty moderniin musiikkiin, mutta jotka noudattavat samaa kaavaa kuin historialliset askeleet. Esimerkiksi suosittujen bordonialaisten tanssien Bordonia on erään historiallisen tanssin harrastajan kehittämä kuvitteellinen maailma, johon hän kehitti itse myös tanssit ja musiikit. Bordonialaisia tanssitaankin joka Ropeconissa niiden helppouden ja mukaansatempaavuuden takia.
Ropeconissa helppoja tansseja ovat esimerkiksi Branlet, joita voi tanssia useissa sisäkkäisissä piireissä. Kuva: Tuomas Puikkonen.
Historialliset tanssit Suomessa
Tammikuussa 1993 Tamara Popova-Veltcheva järjesti Helsingissä keskiaikaisten tanssien kurssin. Sille osallistui väkeä Suomen keskiaikaseurasta, ja sen jälkeen järjestetyissä Sydäntalven juhlissa näitä tansseja opeteltiin innokkaasti. 90-luvun alussa, ennen internetin valtakautta, lähteiden ja musiikin löytäminen oli kuitenkin haastava tehtävä. Tieto historiallisista tansseista kulki Suomen harrastajien pariin pitkälti keskiaikaseurojen kautta.
Historiallisten tanssien harrastaminen alkoi 90-luvun loppupuolella levitä myös keskiaikaseurojen ulkopuolelle. Ropeconin suhteen käänteentekevä vuosi oli 1996 Paasitornissa, jolloin Kristiina Prauda järjesti yleisön pyynnöstä tansseja Ropeconiin. Paasitornin viereisessä puistossa tanssittiin ensimmäiset tanssiharjoitukset. Tämän jälkeen tanssiaiset jäivät pysyvänä osana ohjelmaan.
“Oma historiallinen tanssiurani alkoi kanssa käytännössä Ropeconista. Osallistuin conin tanssiopetukseen ja niillä eväillä sitten tanssiaisiin. Tanssiaiset olivat hieno kokemus, ja ihastelin erityisesti toivetanssisettien hauskoja ja vauhdikkaita tansseja ja halusin kovasti oppia lisää, jotta pääsisin jossain vaiheessa niihinkin mukaan. Tätä nykyä pääsen. 😉 Tanssiharrastus on sittemmin vähän eskaloitunut.”
2000-luvulla harrastus jatkoi leviämistään. Moderni teknologia mahdollisti historiallisten tanssien harrastamisen aivan uudella tavalla, kun musiikkia, tanssiohjeita ja myös alkuperäislähteitä alkoi tulla enemmän ja enemmän saataville verkkoon, vapaasti haettavaksi tai verkkokaupasta ostettavaksi. YouTuben myötä myös tanssivideoita päätyi nettiin, ja tämä mahdollisti uusien koreografioiden opettelun helpommin. Historiallisen tanssin harrastajille perustettiin Tanssiwiki eli sivusto, jolla jaetaan ohjeita.
“Törmäsin tansseihin muutama viikko ennen conia (2011) ja pakkohan niitä oli saada lisää. Vietin sit aika ison osan conia tanssiharkoissa. Vaikka harkoissa kerrottiin, että tanssiaisiin ei tarvitse paria ja sekahaku jne, niin random harkoissa tapaamani vastakkaisen sukupuolen edustaja pyysi minua tanssiaisparikseen 😀 Tanssittiin sitten eka setti keskenämme (ne vähät mitä osattiin ja nekin huonosti), ja olin aika otettu että joku pyysi minua tanssiaisiin, vaikka mitään ihastusta tms. ei ollutkaan ilmassa. Sit eka setti loppui, ja tanssiparini toteaa jotain että ´oli kivaa, meen nyt pelaan Munchkinia kavereiden kaa, moikka’.“
Wiki on tunnettu historiallisten tanssijoiden keskuudessa ympäri maailmaa. Kerran Bostonissa paikallisen tanssiryhmän vetäjä totesi, että tanssiohjeita googlatessa vastaan tulee aina vain suomenkielisiä sivustoja. Eli Suomi on päässyt jo hyvin historiallisen tanssin maailmankartalle. Meillä on myös yksi erityispiirre, eli tanssia harrastavat nuoret. Monissa muissa maissa ihmetellään sitä, kuinka tanssiminen kiinnostaa Suomessa nuoria. Britit kertoivat, että heidän ryhmässään nuorimmat taitavat olla nelikymppisiä.
Ropeconissa historiallisia tansseja opetetaan perjantaina ja lauantaina Messukeskuksen Ala-Galleriassa. Kuva: Sami Eräluoto.
Historialliset tanssit värittävät pelejä
Tanssiminen on sosiaalista puuhaa. Sen lomassa on historian saatossa tutustuttu, rakastuttu, vihattu, juoniteltu ja puhuttu politiikkaa. Tanssit ovat vuosien varrella elävöittäneet myös lukemattomia larppeja.
Elekielenä tanssi tarjoaa uuden ulottuvuuden, jolla voi kommunikoida, syventää hahmoa ja täyttää peliä. Hoveissa on tanssittu juhlallisia solatansseja ja maalaiset ovat pyörineet pornopolkkaa. Linnean tanssivuoroilla on harjoiteltu useamman larpin tansseja. Toukokuussa Hämeen linnassa pelattu Sotavaltiaiden tanssit nojasi tanssimiseen nimenomaan tilaisuutena keskustella ja solmia suhteita. Elokuussa elävöitetään keskisuomalaisen maalaiskylän juhannustansseja. Olennaista tanssipeleissä – ja historiallisen tanssin harrastamisessa ylipäätään – on matala kynnys. Kuka tahansa voi osallistua ja oppia, tai ainakin larpata osaavansa.
“Aloitin larppaamisen ja historialliset tanssit samoihin aikoihin. Muistan edelleen kesäillat Kaisaniemen puistossa, uusiin ihmisiin tutustumisen tanssien lomassa. Silloin Ropeconit kuluivatkin pääosin tanssien, ja sunnuntaina jalat olivat legendaarisen kipeät taukoporniksesta. Nyttemmin tanssiminen Conissa on jäänyt vähälle, mutta into on tallella. Tanssi voi tuoda peleihin paljon lisäelementtejä eri tavoilla, ja soisinkin pelisuunnittelijoiden käyttävän sitä enemmän.”
Ropeconissa tanssimista
Ropecon on ollut aina osa historiallisen tanssin tarinaa Suomessa. Conissa tansseja opetetaan sekä perjantaina että lauantaina useamman tunnin ajan. Tanssijoiden Ropecon huipentuu lauantai-illan tanssiaisiin. Tanssiharjoituksissa voi käydä piipahtamassa yhden tai kahden tanssin ajan, tai sitten tanssia vaikka kuusi tuntia putkeen. Kaikki opetettavat tanssit on valittu helpoiksi, joten aloittelijat pääsevät kyllä mukaan ja kokeneemmat auttavat.
“Ropecon-tanssiaiset oli elämäni ensimmäiset tanssiaiset. Kävin tunnollisesti harjoitukset ja totesin niiden jälkeen, että nyt osaan. Kun ilta koitti ja tanssit alkoi, koreografiat olikin sekoittuneet mielessä. En käsittänyt, miten niin voi käydä. Tein muuta kun piti tehdä heinää. Kauhujen illan pelasti Juggling Partners, joka palautui mieleen tanssiessa ja toi yllättäen partneriksi ihmeellisiä kohtaamisia: tuttuja ihan toisista ympyröistä!”
Ropecon on toiminut eräänlaisena sisäänheittäjänä historiallisen tanssin maailmaan, kun tanssiharjoitukset ja tanssiaiset ovat tuoneet harrastuksen piiriin uusia kiinnostuneita eri puolilta Suomea. He puolestaan ovat käynnistäneet omia tanssipiirejä omilla paikkakunnillaan. Esim. pääkaupunkiseudulla toimiva tanssiryhmä Linnea perustettiin 2003.
“Ekoissa Ropeconin tanssiaisissani muistan vieläkin sen mielettömän wow-tunteen, kun viisi (?) sisäkkäistä piiriä tanssi Celtic Spiralia tai Path to the Wellia. Siellä oli niiiin paljon ihmisiä. Oli käsittämättömän huikeaa olla osa jotain niin suurta, yhtenäisen ja harmonisen tuntuista kokonaisuutta.”
“Saimme koko kuvion varastamisen onnistumaan Hole in the Wallissa, eli neljä tanssijaa varasti itsensä eri puolilta yhtä aikaa sisään kuvioon. Aiemmin olimme vain kuulleet huhuja tällaisesta. Se oli hauskaa!”
Jo tanssien opettelu nostaa helposti hymyn huulille. Kuva: Sami Eräluoto.
Pornopolkka, Ropeconin tunnustanssi
Ja sitten tietenkin pornopolkka. Pornopolkka eli tuttavallisemmin pornis on ollut Conissa mukana tänä vuonna 20 vuotta. Se pohjautuu Strip the willow -tanssiin, johon Kotkan keskiaikaseura keksi käyttää Hedningarnan kappaletta Pornopolska. Loppu on historiaa.
“Ropeconin tanssiaisissa muutama vuosi sitten olin sivusta seuraamassa pornopolkkaa. Vieressäni seisoi joensuulainen kaverini. Hän harmitteli sitä, että tanssi oli jo ehtinyt jo alkaa eikä hän ollut ehtinyt hankkia itselleen paria. Vilkaisin siinä nopeasti tanssilattialle päin ja näin muutaman tanssiparia vailla olevan tytön siinä lähettyvillä. Yksi näistä oli itselle puolituttu, jonka kanssa olin tanssinut muutamaan otteeseen Linneassa ja vaihtanut pari sanaakin aiemmin. Totesin siinä kaverilleni, että ei pornopolkassa ole niin väliä milloin siihen menee mukaan ja käskin seuraamaan esimerkkiäni. Kävin sitten pyytämässä tätä puolituttuani tanssimaan ennen kuin ehdin katua päätöstäni. Tanssimme sitten koko tauon ajan pornopolkkaa, josta siirryimme ulos kävelylle vilvoittelemaan. En ole koskaan ollut kovin rohkea ihmisten kanssa, mutta pornopolkan pyörteissä tajusin, etten voisi päästää tätä ihmistä luotani kysymättä tätä teelle ja treffeille. Muutamaa elämän mukanaan tuomaa mutkaa myöhemmin elän nyt onnellisesti tämän ihmisen kanssa saman katon alla. Ilman Ropeconin tanssiaisia en varmaankaan olisi löytänyt rakkauttani.”
Tämän pornopolkan juhavuoden kunniaksi Ropeconissa onkin tarjolla harvinainen pornopolkkamaraton eli tunti putkeen pornopolkkaa. Tule tamppaamaan kaikki viimeiset voimat pois sunnuntaina pornopolkan tahdissa.
“Pornopolkka on 20 vuoden aikana syöpynyt mieleen niin hyvin, että jo ensimmäiset tahdit aiheuttavat pakottavan tarpeen taputtaa ja hyppiä paikallaan. Sytän sytäntä lähelle, käet kaulan ympärille… Taas mennään!”
Katso tanssiharjoitusten, tanssiaisten ja pornopolkkamaratonin tarkemmat ohjelmatiedot Ropeconin ohjelmaoppaasta.
Lisätietoja pornopolkkamaratonista löydät myös Facebookista.
Merli Juustila ja Niina Niskanen