Ropeconissa pelataan joka vuosi satoja – jollei tuhansia – eriä erilaisia korttipelejä. Ropeconin suosituimmat korttipelit ovat keräilykorttipelejä. Tässä artikkelissa esitellään keräilykorttipelien historiaa ja käydään tarkemmin lävitse neljä Ropecon-suosikkia: Magic: The Gathering, Vampire: The Eternal Struggle, Yu-Gi-Oh! ja Pokémon. Artikkelin lopuksi riipaistaan Ropeconin muuta korttipelitarjontaa.
Keräilykorttipelit
Keräilykorttipelien historia alkaa amerikkalaisista baseball-keräilykorteista. Aluksi baseball-kortteja keräiltiin vain keräily- ja fanitusmielessä, mutta lopulta menekin lisäämiseksi niilläkin saattoi pelata yksinään simuloituja baseball-otteluita.
Keräilykorttien keräily perustuu korttien erilaisiin harvinaisuusluokkiin. Harvinaisuusluokittelu puolestaan perustuu korttien julkaisijoiden antamiin tietoihin julkaistuista määristä. Kontrolloidakseen korttien harvinaisuutta julkaisijalla on yleensä jokin sopimuksen kautta saatu monopoli korteissa esiintyviin kuviin ja tietoihin. Urheilukorteissa julkaisijalla on usein sopimus jonkin ison liigan kanssa liigakuvien ja liigan tavaramerkin käyttämisestä. Julkaisija sen jälkeen mielivaltaisesti päättää kuinka monta minkäkinlaista korttia hän julkaisee milloinkin ja miten hän paketoi kortit myytäväksi. Usein myyntipakkauksessa on vaihteleva määrä eri harvinaisuusluokkien kortteja. Eniten julkaistuja kortteja kutsutaan “commoneiksi”, “uncommon” on vähän vähemmän julkaistu kortti ja “rare” on harvinaisuus. Näiden harvinaisuusluokkien (rariteettien) lisäksi on usein erilaisia lisäluokkia, esimerkiksi luokat “very rare”, eli erittäin harvinainen ja “foil”-kortit, joissa on metallireunat tai metallipainatus, jotka vaikuttavat korttien arvoon ja saatavuuteen.
Poromagian korttiasiantuntija Eetu Perttula.
Keräilykorttipeleissä perusidea on sama. Ensin ostat peruspakkauksen kortteja. Suurin osa pakkauksen korteista on commoneita, pienempi osa uncommoneita ja onpa joukossa yleensä pari rareakin korttia. Yleensä uncommon kortit ovat pelillisesti parempia/vahvempia kuin commonit ja raret vielä parempia. Peruspakkauksessa on kuitenkin jo kaikki kortit, jota tarvitset pelataksesi – tosin pelikavereillasi pitää olla omat peruspakkauksensa.
Parantaaksesi peruspakkaasi, ostat “buustereita”, joissa on lisää kortteja. Yleensä buustereissa suurin osa korteista on “commoneita”, ehkä pari uncommonia ja yksi rare. Vaihdat näitä kortteja peruspakkasi korttien tilalle ja tuloksena on on yleensä parempi pakka, ja vähintäänkin se on erilainen kuin alkuperäinen.
Magic: The Gathering (MTG)
MTG-pelin luojaa Richard Garfieldiä pidetään keräilykorttipelien keksijänä. Wizards of the Coastin 1993 julkaisema MTG oli kiistatta ensimmäinen merkittävä keräilykorttipeli, jolla tänä päivänä arvioidaan olevan yli 12 miljoonaa pelaajaa. MTG:ssä pelaajat ovat velhoja, jotka ottavat mittaa toisistaan muun muassa loitsuilla ja hirviöillä. Kukin kortti on pääsääntöisesti jonkin harvinaisuusluokan hirviö-, artifakti-, mana- tai loitsukortti. Peliä pelataan kaksinpelinä siten että kummallakin on oma pelityypin sääntöjen mukaan koottu pakkansa, joka koostuu yleisimmin 60 kortista. Pelin perussäännöt ovat yksinkertaiset, samoin perustarkoitus: “tee vastustajalle vahinkoa loitsuilla ja hirviöillä niin, että hänen elämänpisteensä putoavat nollaan tai sen alle”. Pelin säännöt ovat kehittyneet ja eläneet vuosien saatossa, ja kun kukin kortti voi muuttaa pelin sääntöjä tai sääntöjen tulkintaa, ei peli ole missään tapauksessa yksinkertainen tai helppo.
Erilaisia kortteja oli 7.12.2016 mennessä julkaistu 16 505 kappaletta. Kalleimpina kortteina pidetään Black Lotusta ja virhepainatusta Hurricane-kortista. Black Lotuksesta saatetaan maksaa $7 000 ja virhepainetusta hurrikaanista saattaa saada hulppeat $10 000. Itse olen nähnyt molemmat kortit 90-luvulla ja toivon, että kaveri, joka Hurrikaania minulle esitteli on tehnyt sillä hyvän tilin. Aikoinaan Black Lotuksen olisi saanut ostaa Suomessa neljälläsadalla mummon markalla, joka silloin tuntui aivan tolkuttomalta hinnalta. Hurrikaanin olisi vastaavasti saanut vaihtamalla sen Multilandiin, mutta kortin pelillinen arvo oli huomattavasti huonompi kuin Multilandin, joten ei kiinnostanut!
Poromagian Eetu Perttulan mukaan peliin pääsee mukaan kuitenkin huomattavasti pienemmällä investoinnilla – noin 50 eurolla saa ihan hyvän pakan. Turnauspakkojen hinnat kuitenkin liikkuvat sadoissa euroissa. Eetun mukaan peliin pääsee mukavimmin sisään osallistumalla Friday Night MTG -tapahtumiin (FNM), joita Suomessa järjestävät ainakin Poromagia, Fantasiapelit ja Sensei’s Diving Shop. Samat kolme tahoa järjestävät myös suurimman osan Suomessa tapahtuvista isommista turnauksista. Suomessa järjestettävät turnaukset keräävät reilut satakunta henkeä ja palkinnot liikkuvat joissakin sadoissa euroissa. Suurin osa turnauspalkinnoista on tuote- ja korttipalkintoja. Kansainvälisissä turnauksissa yhteenlasketut palkintosummat liikkuvat kymmenissä tuhansissa ja pelaajiakin on tuhansia. Euroopassa lähin paikka, jossa on useammin järjestetty suuria turnauksia, on Tukholma. Tukholman turnauksissa suomalaisiakin on Eetun mukaan käynyt toista sataa.
Eetu arvioi, että Suomessa MTG:n tyypillinen pelaaja on nuori mies. Pelin monimutkaisuuden takia se kiinnostaa lukioikäisistä lähtien. MTG on Suomessa pelatuista keräilykorttipeleistä suosituin – Poromagian FNM:ssä käy säännönmukaisesti 30-40 pelaajaa.
Ropeconissa järjestetään ainakin kaksi MtG-turnausta Poromagian toimesta.
Vampire: The Eternal Struggle (VTES)
Alunperin vuonna 1994 nimellä Jyhad julkaistu Vampire: The Eternal Struggle (tai VTES, lyhennettynä) on kolmas koskaan julkaistu keräilykorttipeli. Pelin tekijänä oli MTG:n luoja Richard Garfield, joka halusi osoittaa, että korttipeligenre on yhtä monipuolinen kuin lautapeligenre. Tämä lähtökohta vei pelin hyvin eri suuntaan: kahden pelaajan kaksintaistelun sijaan VTES on useamman pelaajan peli (tavallisesti 4–5 pelaajaa). Yhden VTES pelin kesto on verrattavissa monimutkaisen lautapelin kestoon, minkä vuoksi turnauksissa käytetään kahden tunnin aikarajaa.
Vampire the eternal struggle vetää mietteliääksi.
VTES:ssä on paljon innovatiivisia piirteitä: asymmetrinen ja alati muuttuva vuorovaikutusmekaniikka, panostus pelaajien välisille tilapäisille sopimuksille ja niiden rikkomiselle sekä korttien nopea kierto (oletuksena pelatut kortit korvataan aina saman tien). Kaikki tämä on hyvin sopusoinnussa pelin taustatarinan kanssa, joka heijastaa White Wolf:in kuuluisaa Vampire: The Masquerade -klassikkoroolipeliä.
VTES:iin on kautta historian ilmestynyt 24 korttilaajennusta alkuperäisen Jyhad-pelin jälkeen sekä 4 PDF-laajennusta. Peliin kuuluu nyt 3615 erilaista korttia (jos uusintapainoksia ei lasketa), joka on erityisen kiinnostavaa, kun ottaa huomioon VTES:in varsin ainutlaatuisen piirteen: kaikki kortit ovat laillisia turnauksissa, ilman minkäänlaisia keinotekoisia “vain nämä N laajennusta ovat käytössä” -rajauksia. Lisäksi, ehkä parhaimpana voimannäyttönä sekä alkuperäisen pelisuunnittelun että sen jälkeisen korttisuunnittelun vahvuudesta on, että turnauskiellettyjä kortteja on vain 15 kappaletta. Pelissä ei myöskään ole minkäänlaisia keinotekoisia rajoituksia sille, kuinka monta kappaletta samaa korttia voi olla pakassa. Jos haluat laittaa 20 kpl jotain tiettyä hyvää korttia pakkaasi, siitä vaan.
Kaikki tämä tarkoittaa sitä, että vaikka joissain muissa peleissä voi olla kaiken kaikkiaan suurempi kokonaismäärä erilaisia kortteja, niin turnauksissa laillinen korttimäärä on lähes aina huomattavasti pienempi kuin VTES:ssä (juurikin rajauksista ja kielloista johtuen). Turnauksissa VTES:in pakanrakentajalla on käytössään täysi setti: 3600 erilaista korttia, ilman kappalerajoituksia. Turnauksissa “library”-pakan koko on 60–90 korttia ja “crypt”-pakan koko on vähintään 12 korttia.
Tänä vuonna 23 vuotta täyttänyt peli on edelleen elinvoimainen, vaikka White Wolf lopettikin pelin valmistuksen jo vuonna 2010. Kunnia elinvoimaisuudesta kuuluu pääsääntöisesti pelaajaorganisaatio VEKN:ille (Vampire: Elder Kindred), joka on vuoden 2010 jälkeen julkaissut neljä erittäin laadukasta PDF-laajennusta – kaikki lisäksi laillisia turnauksissa! Peli saattaa myös herätä pian virallisesti, sillä tietokonepelitalo Paradox osti White Wolf:in viime vuonna. Toukokuussa Berliinin World of Darkness -tapahtumassa julkaistiinkin uusi Anthology Set, jonka mukana tuli sekä uusia kortteja että vanhojen vaikeasti saatavien korttien uusintapainoksia. Kenties peli nousee (taas kerran!) arkustaan. VTES tunnetaankin “korttipelinä, joka ei suostu kuolemaan”. Ja koska peli heijastaa muinaisten vampyyrien valtataisteluja, tämä on vähintäänkin sopivaa.
VTES on monimutkainen, kenties monimutkaisin tällä hetkellä aktiivisesti pelattava keräilykorttipeli. Sitä voi verrata vaikeaan monen pelaajan lautapeliin; oppimiseen menee tovi, mutta pelissä on syvyyttä lähes loputtomiin. Monimuotoisuus ja syvyys ovat syitä sille, miksi pelillä on fanaattinen kannattajakuntansa vielä kaikkien näiden vuosien jälkeenkin.
Ropeconissa pelataan perjantaina perinteinen iso VTES turnaus, joka on samalla euroopanmestaruuskarsinta. Tämä lisäksi tapahtumassa on luvassa muitakin turnauksia sekä pelidemoja.
Yu-Gi-Oh! Pelien kuningas?
Ymmärtääkseen, mistä Yu-Gi-Oh!-korttipelissä on kyse, täytyy ymmärtää kaksi japanilaista käsitettä: manga ja anime. Manga on toisen maailmansodan jälkeen Japanissa kehitetty sarjakuvatyyli, jossa sarjakuva on pääsääntöisesti mustavalkoista, etenee länsimaisesti katsottuna takakannesta etukanteen, mutta kuitenkin käänteisesti niin, että sarjakuvaa luetaan vasemmalta oikealle. Mangassa tyypillisin länsimaiseen silmäänpistävä karaktaarinen piirre ovat hahmojen suuret silmät. Japanilaista sarjakuvaa jäljittelevää – ei japanilaista – sarjakuvaa kutsutaan pseudomangaksi. Japanilaisilla on myös oma suosittu animaationsa anime, joka Japanissa kattaa noin 60 % koko maan elokuvatuotannosta.
Extrapakan sisältöä, synkroja ja xyz-hirviöitä.
Yu-Gi-Oh! on alunperin mangasarja, jossa koululaispoika pelaa varjopelejä, kuten korteilla pelattavaa taisteluhirviöt-peliä, ratkaistakseen erilaisia elämänsä konflikteja ja arvoituksia. Mangasarjasta on tehty useita eri versioita, joista on myös tehty useita eri anime-sarjoja ja jopa elokuva. 1998 Konamin julkaiseman keräilykorttipelin kortit edustavat kaikki jossakin mangasarjassa tai animesarjassa esiintyneitä kortteja.
Itse pelissä perusidea on samankaltainen kuin MTG:ssä. Pelaajilla on elämänpisteitä, joiden loppuessa pelaaja häviää. Vastustajan elämänpisteitä kulutetaan muun muassa hyökkäämällä omilla hirviöillä vastustajan hirviöiden tai suoraan vastustajan kimppuun. Pelin säännöt ovat yksinkertaisemmat kuin MTG:ssä, mutta monimutkaisemmat kuin Pokémonissa.
Maailmalla Yu-Gi-Oh! on suurempi peli kuin Suomessa. Vuonna 2009 peli pääsi Guinnesin ennätysten kirjaan keräilykorttipelinä, jonka kortteja oli myyty eniten, jopa 22 miljardia kappaletta. Suomessa Yu-Gi-Oh! on kuitenkin vasta kolmanneksi suosituin keräilykorttipeli. Eetun arvion mukaan viikottaiset Yu-Gi-Oh!-illat Poromagian tiloissa Pasilassa keräävät keskimäärin viitisentoista pelaajaa. Hänen havaintojensa mukaan peliä pelaavat ensisijaisesti yläaste- ja lukioikäiset pojat.
Pelin aloituskustannus on samaa luokkaa MTG:n kanssa, ehkä vähän vähemmän. Eetu suosittelee tutustumaan peliin sitä harrastavien ihmisten opastuksella, esimerkiksi peliliikkeiden peli-illoissa tai Ropeconissa.
Pokémon Trading Card Game (Pokémon TCG)
Pokémon TCG oli alunperin Wizards of Coastin 1996 julkaisema Pokémon anime-sarjaan perustuva keräilykorttipeli. Vuonna 2003 peli siirtyi Pokémon -konsolipelejäkin valmistavan Nintendon haltuun. Uutta nostetta se sai Suomessa Nianticin julkaistua Pokémon Go -mobiilipelin 2016. Suomessa Pokémon TCG on toiseksi suosituin keräilykorttipeli.
Pokémon TCG:ssä tarkoitus on voittaa kuusi vastustajan aktiivista hirviötä ennen kuin vastustaja tekee saman sinulle. Pelin säännöt ovat tässä kirjoituksessa esitellyistä peleistä yksinkertaisimmat. Eetu arvelee, että suurin osa suomalaisista pelaajista on ala-aste- ja yläasteikäisiä. Myös sukupuolijakauma on tasaisempi kuin kahdessa muussa pelissä.
Eetun havainnon mukaan Pokémon-liigailloissa käy Poromagiassa 20–30 Pokémon-kouluttajaa. Peliin pääsee sisään pienellä rahalla ja vaikka säännöt ovat yksinkertaisemmat kuin kahden muun, on Pokémoniinkin parempi tutustua sitä jo osaavien pelaajien opastuksella. Osaavia pelaajia löytää Ropeconista ja liikkeiden peli-illoista.
Korttipelit Ropeconissa
Tässä artikkelissa on mainittu kolme tällä hetkellä Suomen suosituimmiksi arvioitua keräilykorttipeliä ja yksi Ropeconin kestosuosikki. Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että Ropeconin korttipelivalikoima rajoittuisi näihin neljään peliin. Huomion arvoisia ovat ainakin Star Wars, Android Netrunner ja Game of Thrones -korttipelit, joilla on oma kannattajakuntansa ja jotka kaikki varmasti löytyvät korttipelialueelta muodossa taikka toisessa. Sitten tulevat todelliset rajatapaukset: Munchkin ja Werewolf – kaikkine spinoffeineen sekä The Great Dalmuti. Uusina rajatapauksina nähtäneen myös Exploding Kittens ja Secret Hitler. Rajatapauksiksi nämä pelit muodustuvat siksi, että veikkaan kaikkien löytyvät conin luolastoista, mutta minkä kaikkien mutkien takaa ne kävelevät vastaan on sitten asia ihan erikseen.
Tervetuloa korttipelaamaan heinäkuussa coniin, mutta muista että valo tunnelin päässä voi olla peräisin räjähtävästä kissanpennusta!
Kirjoitinko höpöjä ja monta asiaa on pielessä ja sille pitää tehdä jotakin? Hienoa! Ilmianna itsesi korttipeliconiitiksi Ropeconin pääjärjestäjille: paajarjestaja@ropecon.fi
—————————————
Artikkeli perustuu helposti googlattaviin lähteisiin – Wikipediaan, BGG:hen ja valmistajien sivuihin. Artikkelia varten on haastateltu Poromagian Eetu Perttulaa. VTES osuus on VTES-gurun Petri Wessmanin käsialaa. Kirjoitusvirheistä ja lopusta vastaa Ropenomiconin toimittaja Mauri Sahlberg.