26.2.2017 Ropecon ry:n puheenjohtaja luovutti Frank Mentzerin lahjoittamat ensimmäisen laitoksen Dungeons & Dragons -roolipelikirjat Suomen pelimuseolle. Jatka lukemista, niin tiedät, kuinka sankariemme Emilian, Maurin, Lumon ja Hanniksen seikkailu Tampereen museokeskus Vapriikkiin oikein sujui.
Ropenomiconin kertomuksia, osa 150, ennen valon löytymistä
Tuiskutunnelin päässä näkyvät valot kuuluivat Tampereelle, eivät R’Lyehille, joten saatoimme huokaista helpotuksesta. Olimme konsultoineet kylän suurinta velhoa, suurtaikuri Googlea, oikein, ja emme olleet feilanneet riimulukutestiä. Pienen epäuskon, ja muutaman perception checkin jälkeen, uskollinen vetojuhtamme Kameleontti “torivankkuri” Römppäinen jo höyrysikin sille osoitetussa lepopaikassa Vapriikin pihassa. Tarkkaa saapumisaikaa oli vaikea arvioida, vaikka matkaa häirinnyt lumituisku olikin jo laantumaan päin, niin Helioksen vaunujen sijaintia ei voinut edelleen pilvisen taivaankannen takaa luotettavasti havaita. Parin wisdom checkin jälkeen olimme kuitenkin vakuuttuneita, että olimme ajoissa. Ja niinhän me olimmekin, ja hetken päästä kohtasimmekin Suomen pelimuseon historiavelhon Niklas Nylundin ja tuomiemme artefaktien luovutusrituaali saattoi alkaa.
Lahjoitusrituaali
Lahjoitusrituaali oli lyhyt ja kaunis seremonia, joka tapahtui Pelimuseon yleisöalttarilla, ikiaikaiselta mario-kaudelta vaikutteita saaneen luolamaalauksen edessä. Ymmärtääksemme, mitä rituaalissa oikein tapahtui konsultoimme tarkemmin Ropecon ry:n puheenjohtajaa Emilia Hjelmiä.
Mitä Suomen pelimuseolle oikein lahjoitettiin?
Maailman kuuluisimman roolipelin Dungeons and Dragonsin ensimmäisen laitoksen kirjat Volume 1: Men & Magic, Volume 2: Monsters & Treasure, ja Volume 3: Underworld & Wilderness Adventures. Näiden lisäksi lahjoitettiin miniatyyripeli Chainmailin sääntökirja, D&D:n lisäosa Greyhawk ja Reference Sheetit. Materiaalit ovat 1970-luvulta eli harrastuksemme mittapuulla muinaisia (mutta eivät kuitenkaan ensipainoksia).
Mistä pelikirjat ovat peräisin?
Ropeconin kunniavieras, “D&D-punalaatikon isä”, Frank Mentzer lahjoitti ne Ropeconille vuonna 2011. Mentzerin kokoama versio oli ensimmäinen suomeksi käännetty D&D-laitos, siksi hänellä on erityinen paikka suomalaisille rakkaassa roolipelihistoriassa.
Miksi ne lahjoitettiin, eikä esimerkiksi myyty?
Meillä ei (ikävä kyllä) ole lähitulevaisuuden suunnitelmissa perustaa Ropecon-museota, vaikka jonkin verran arkistomateriaalia onkin kerätty. Kun saimme tiedon Suomen pelimuseon perustamisesta, tuli esiin mahdollisuus tarjota kirjoja lahjoituksena museolle. Arvioimme mm. Ebaytä selaamalla, että kirjojen arvo on suunnilleen 70-100 dollaria kappale. Sillä summalla ei järjestetä kovin montaa Ropeconia. Kuitenkin tunnearvo kirjoille on mittaamaton, onhan ne lahjoittanut meille D&D-kirjailija. Myös museoidessa esineiden tarinat ovat tärkeitä. Ja museossa kirjoista pääsevät nauttimaan sekä museokävijät että tutkijat. Koska kyseessä on 1970-luvun materiaali, ei sitä juuri Suomessa liiku.
Miksi nyt, eikä aiemmin?
Lahjoituksesta keskusteltiin jo reilu vuosi sitten, nyt löytyi sopiva hetki meille ja pelimuseolle – museohan on vasta avattu!
Kiitos, mitä tärppejä antaisit pelimuseossa vierailevalle?
Lohikäärmepuu! Oon niin junnu, että en muista Lohikäärmepuuta, mutta museon simulaattori oli mahtava kokemus.
Päiväkirjan loppu
Pelimuseon holveista löytyi lukemattomia aarteita, mikä teki sankariemme lähdön erittäin vaikeaksi. Vaikka esineitä ei saanutkaan lootata, niin pelkästään niiden näkeminen oli leveliä kohottava elämys. Aarteet ansaitsisivat omat riimunsa, mutta niiden puuttuessa voitte tutustua näiden pelottomien seikkailijoiden glyyfeihin: Nörttityttöt pelimuseossa ja Loki: Roolipelit pelimuseossa.
Jos uskallat, voit itse seikkailla museon holveissa ja nähdä omin silmin luovutetut D&D-artefaktit. Auguurien mukaan ehdottomasti paras aika levelöityä pelimuseoon on toukokuun lopulla, jolloin museon vaihtuvien aarteiden holvissa on ensimmäistä kertaa näytillä muinaisia Ropecon-artefakteja. Lisätietoa Ropecon-näyttelystä saat seuraamalla Ropeconin Facebook- ja Twitter-sivuja.
Mauri Sahlberg